Kiinteistön pihamaalla oli rengaskaivo, josta asuinrakennukseen oli johdettu muovinen talousvesiputki.

Kiinteistön kaivon ja vierastalon välissä noin metrin päässä kaivosta kaatui täysi kanisterillinen bensiiniä ( 20 lrt ).

Asukkaat kaivoivat, pilaantunutta maa-ainesta kaatumiskohdan alta vajaan metrin, jolloin pohjavesi tuli vastaan.

Seuraavana päivänä asukkaat havaitsivat talousvedessä epänormaalia makua ja hajua.

He tyhjensivät kaivon vedet viereiseen avo-ojaan ja pesivät betonirenkaat, pesu ei muuttanut vedenlaatua.

Asukkaat eivät käyttäneet vettä enää juomavetenä, mutta peseytyivät edelleen, PS- Palosaneeraus Oy suositteli lopettamaan kaivovedessä peseytymisen.

Otettu näytteitä sekä kaivon vierestä, ylöskaivetusta maamassasta, että talousvedestä keittiön hanasta.

Vesinäytteistä analysoitavien haitta-aineiden pitoisuudet, olivat alle määritysrajoja muuten paitsi bensiinin oksygenaatin TAEE:n osalta.

Ely-keskus antoi luvan laskea öljynerottimien kautta ohjatut vedet viereiseen avo-ojaan, kunhan öljyistä vettä ei päästetä sinne.

Kenttätöiden aikana ja niiden päätyttyä asuinrakennuksen talousvesihanan kuumalta ja kylmältä puolelta otettiin vesinäytteet.

Myös öljynerottimen jälkeen ojaan laskevasta vedestä otettiin näyte, samoin naapurin rengaskaivosta.

Kaikista otetuista vesinäytteistä ainoastaan bensiinille tyypillistä oksygenaattia TAEE:tä 3,5 µg/l löytyi asuinrakennuksen ensimmäisestä hananäytteestä, joka oli kaivovettä. 

Yhteenveto:

Bensiinikanisterin kaatuminen ja tyhjentyminen maaperään lähelle talousvesikaivoa aiheutui talousveden maku- ja hajuvirheitä.

Työn alussa vesinäytteessä todettiin pieni pitoisuus bensiinin oksygenaattia TAEE:tä.

Vesiputkistoa huuhdeltiin ja asukkaille johdettiin talousvesi tankista, myöhemmin kiinteistö liittyi paikalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. 

Naapurin rengaskaivosta otetussa näytteessä ei todettu bensiiniä tai muita öljyhiilivetyjä.

Onnettomuuskohteen rengaskaivoon jätettiin kaksi alinta rengasta paikoilleen ja näiden yläpuolella olevat renkaat ( 5 ) vaihdettiin, samoin vaihdettiin maamassat niiden ympäriltä.

Kaivannon seinämien ja pohjan jäännöspitoisuudet jäivät alle kynnysarvon.

Maaperän pilaantuneisuus tuli rajattua tutkimuskaivun avulla ja samalla kohde tuli kunnostettua tavoitetasoon, kohteesta poistettiin lähes 60 tonnia maamassaa.

Kaivovettä ei enää suositella juotavan tai käytettävän ravintokasvien kasteluun, sillä bensiinijakeet ja sen sisältämät terveydelle vaaralliset yhdisteet saattavat liikkua maaperässä kaivetun alueen ulkopuolelta takaisin kaivoon.

Kohteeseen ei jää pilaantuneiden maiden jatkotoimenpidetarvetta, eikä siten maa-ainesten tai alueen käyttörajoitteita.